Avunpyyntö lumihangessa

Jakutskin kaupungissa, talvisessa ja jääkylmässä Siperiassa 1800-luvun loppupuolella, Tsaari Nikolai II ollessa vallassa, tapahtui seuraava salaperäinen kertomus.

Tämän kyseisen tarinamme tohtori oli laittanut jo asuntonsa yhteydessä olevan praktiikkansa samaiselta päivältä kiinni. Syönyt illallisensa ja asettautunut mukavasti lämpimän takkatulen ääreen lukemaan aloittamaansa viihdyttävää mutta sopivasti ajatuksia stimuloivaa kirjaansa vielä hetkeksi aikaa ennen petiin siirtymistä.

Oli talvi-ilta ja lumipeitto oli laskeutunut koko kaupungin ylle, kaikki äänet olivat lumimassan ympäröiminä hiljentyneet, kun ihmiset olivat käyneet jo yöpuulle. Tohtori itsekin alkoi tuolissaan nuokkumaan ja uni alkoi ottaa hänestä vallan. Silmäluomet painuivat verkalleen kiinni ja hengitys alkoi tasaantumaan. Pian hän uinui makoisasti nojatuolissaan, kun kuuli jostain uniensa keskeltä oveensa koputettavan.

Tohtori havahtui, ja muutaman sekunnin mietittyään, kuka kumma tällaisella säällä ja näin myöhään olisi saapunut hänen ovelleen, tohtori meni avaamaan ulko - ovensa. Oven ulkopuolella kovassa viimassa ja pakkasessa, hänen silmiensä edessä seisoi nuori hintelä ja kylmissään oleva tyttölapsi yön valaisemassa lumihangessa, päällään pelkkä ohkainen puuvillayöpaita ja kapeille harteille heitetty kauhtunut villaviltti.

Tytöllä ei ollut edes kunnon talvikenkiä jalassaan.

Tyttö varovasti täristen kylmästä siirtyi lähemmäs tohtoria ja esitti väreilevällä äänellä asiansa:

“Anteeksi hyvä herra kun häiritsen teitä näin myöhään illalla. Mutta oma rakas äitini on kovin sairas, voisitteko mitenkään tulla mukaani katsomaan häntä josko voisitte myös kohentaa hänen oloaan?”

Tohtori heltyi tytön pyynnölle ja oli juuri vastaamassa tälle, että ehdottomasti hän lähtisi saman tien mukaan auttamaan, jos lapsi vain voisi näyttää hänelle tietä. Mutta ennen kuin tohtori kerkesi tytölle mitään vastaamaan, tämä oli jo kävelemässä yllättävän reippaasti kaupungin lumisia katuja eteenpäin uskoen, että tohtori hänen perässään seuraisi. Tohtori heitti kiireellä takin päälleen, otti lääkärinlaukkunsa käteensä ja kiiruhti tytön perään. Tytön näköpiirissään pitäen ja tämän askeljälkiä seuraten, hän päätyi pienen vaatimattoman ja ränsistyneen mökin ovelle, seurasi opastaan sisään talon toiseen kerrokseen, jossa oli vain yksi huone. Tässä huoneessa oli sänky, jossa makasi nainen, jolla oli tutut kasvot. Tohtori heti tunnisti naisen entiseksi sisäkökseen. Nainen oli kuitenkin paljon huonommassa kunnossa ja riutuneempi kuin tohtori oli nähnyt häntä koskaan aiemmin. Tilanne oli selkeästi huolestuttava, niinpä tohtori alkoi heti tutkia, mitä hän voisi asialle tehdä. Pian tutkittuaan, hänelle selvisi että naisella oli vakavaksi edennyt keuhkokuume. Tohtori määräsi hänelle oikeat lääkkeet ja kirjotti tälle reseptin.

Kun pahin tilanne oltiin saatu hoidettua, ja tohtori saattoi hengähtää. Hän istuutui alas ja nojasi taaksepäin. Hän helpottuneena kertoi, että naisen hengen oli pelastanut tämän tytär joka oli tullut pyytämään äidilleen apua.

Nainen ihmetteli tohtorin sanoja ja kertoi:

“Se ei ole mahdollista. Tyttäreni kuoli kuukausi sitten, samaiseen keuhkokuumeeseen.”

Ihmeissään naisen vastauksesta tohtori kuvaili tytön joka oli saattanut hänet naisen luo. Tohtori kertoi kuinka tyttö oli ollut pukeutunut ainoastaan kauhtuneeseen vilttiin ja ohkaiseen yöpaitaan.

Tuota ihmetellen nainen osoitti huoneen nurkassa olevaa kaappia ja sanoi:

“Tuo teidän kuvailunne kyllä kuulostaa minun lempeältä ja hyväsydämiseltä Mashaltani. Mutta hänen kaikki vaatteensa olen laittanut jo tuonne kaapin pohjalle jemmaan.”

Tohtori käveli kaapin luo ja epävarmasti avasi sen oven. Sen sisältä hän löysi nuo pienet huonokuntoiset kengät mitkä hän oli tytöllä hetkeä aiemmin nähnyt, sekä kauniisti viikatun viltin joka tällä oli ollut harteillaan. Viltti oli lääkärin yllätykseksi täysin kuiva. Aivan kuin sitä ei oltaisi käytetty kuukausiin.

Hämillään tuosta kaikesta tohtori katseli ympäri asuntoa, kuin tarkistaakseen ettei tyttö varmasti ollut missään. Totuus näytti olevan, että tuo tyttö, joka oli tullut häneltä apua pyytämään pelastaakseen äitinsä, ei enää elävänä maailmassa ollut. Vaikka hänen henkensä oli tuona talvisena iltana äitinsä kuolemalta pelastanut…