Clemensin veljekset

Clemensin perheeseen syntyi Samuel  (1835 - 1910), sitten nuoremmaksi veljeksi tälle Henry (1838 - 1858). Veljesten vanhemmille John ja Jane Clemensille he olivat seitsemäs ja kahdeksas lapsi, vaikkakin aiemmin syntyneistä oli jäänyt henkiin vain Orion (1825 - 1897) ja Pamela (1827 - 1904). Muut aiemmin syntyneet mutta lapsena kuolleet sisarukset olivat Hannibal (s.1828) joka menehtyi kolmen viikon ikäisenä, Margaret (1830 - 1839) ja Benjamin (1832 - 1839).

Poikien ollessa vain muutaman vuoden ikäisiä, heidän perheensä muutti Missourin osvaltion sisällä; lähtivät Floridan pikkukaupungista ja saapuivat hieman suurempaan Hannibalin kaupunkiin, joka oli ja on yksi Mississppin satamakaupungeista. John Celemens toimi Hannibalissa asianajajana ja silloin tällöin myös tuomarina.Hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1847.

Poikien kasvaessa parikymppisiksi, höyrylaivan ohjaus tuntui Mississppin varrella varttuneelle kunniakkaimmalta työltä mitä vain tehdä saattoi ja joltain, mitä oltiin useassa perheessä jo lapsesta asti ihailtu. Ammattiin kuului myös kiitettävä palkka, jopa 200$. Höyrylaivan ruorimiehen ammatti oli toiseksi paras pesti höyrylaivoilla heti kapteenin tehtävien jälkeen. Tuolle uralle pyrkivälle annettiin suoraan ennakko -oletus siitä, että tämä tuleva ruorimies oppisi kaikki; saaret, karit, niemennokat ja lahdet. Eli kaikki, mikä oli tarpeellista siihen ,että Mississippin jokireiteillä saattoi suunnistaa turvallisesti jopa tarpeen tullen vaikka säkkipimeässä.

Tunnettu Mississippillä työskennellyt ruorimies Horace E.Bixby suostui ottamaan nuoren Samuel Clemensin oppiinsa, vaikka olikin varsinainen jäärä neuvoessaan miten tämän tuli toimia. Samuel Clemens aloitti apulaisruoripoikana New Orleasnin ja St. Louisin välillä. Opintokulut olivat vuosittain 500 dollaria, summa oli todella suuri tuohon aikaan. Lopulta nuo koulutukseen menneet rahat perittiin myöhemmin sopivassa suhteessa Samuelin tulevasta palkasta. Kun nuorimies oli oppinut kahden vuoden koulutuksen jälkeen kaikki tarvittavat tiedot mitä kunnon ruorimiehen tuli osata, hän sai viimein aloittaa työtehtävänsä kyseisessä pestissä.  Laivalla työskenneltyään hän oli onnistunut vakuuttamaan myös pikkuveljelleen Henrylle, että tämän kannattaisi astua myös höyrylaivojen palvelukseen.

Näin molemmat veljekset aloittivat työnsä höyrylaiva Pennsylvanialla. Pojat olivat nuoria Samuel 23 - vuotias ja pikkuveli Henry 20 - vuotias. He pääsivät työssään kulkemaan ympäri Mississippiä. Aina uusiin ympäristöihin, aina uusien ihmisten pariin. Mutta koska uusia kokemuksia oli niin paljon, tietysti heille tuli myös vastaan haastavampia tapahtumia ja kohtaamisia. Yksi niistä oli heidän Pennsylvinialla ollut kolleegansa herra William Brown. Brownilla tiedettiin olleen jokseensakin riitaisa, agresiivinen ja temperamenttinen menneisyys. Eräänä päivänä töidensä lomassa Henry oli saanut selville, ettei Brown erityisemmin pitänyt hänestä, jolloin Henry oli pyrkinyt parhaansa mukaan välttelemään Brownia. Aluksi hän onnistuikin kovin hyvin, kunnes eräänä päivänä Samuelin ollessa työtehtävissään ohjaamassa laivaa kaukana veljestään, Brown oli menettänyt vihan kontrollin ja oli lyönyt syyttä suotta nuorta Henryä. Tuon Brown tuli tuta nahoissaan, koska Samuel ei ainoastaan rakastanut kovasti veljeään, vaan oli myös hyvin suojelevainen tätä kohtaan. Kun Samuel kuuli mitä oli tapahtunut, hän poistui välittömästi ohjaamosta jättäen aluksen oman onnensa nojaan. Samuel etsi William Brownin käsiinsä ja tyrmäsi tämän vain yhdellä murskaavan voimakkaalla iskulla leukaperiin. Tuo luonnollisesti ratkaisi yhden ongelman, mutta loi samalla roppakaupalla uusia. Sellaisia että Samuel Clemensin ja tuon herra Brownin oli sula mahdottomuus työskennellä yhdessä samalla laivalla. Samuelille heräsi unelma, että aluksen kapteeni olisi jonain päivänä erottanut herra Brownin tämän agressiivisesta käyttäytymisestä johtuen ja pestannut Samuelin takaisin laivalleen töihin. Mutta niin ei tullut koskaan enää käymään.

Pennsylvanian saapuessa kaupunkiin, jossa Clemensin veljesten sisar Pamela miehensä kanssa asui, Samuel oli päättänyt jäädä laivasta pois ja mennä sisarensa luo joksikin aikaa vierailemaan.

Sisaruksilla oli näinä iltoina paljon kiinni otettavaa ja keskustelut kävivät vuolaasti illallisen lomassa aamun pikkutunneille asti, hetkittäin heidän hervottomasti nauraen nyt jo kaukaisilta tuntuvien lapsuuden muistojen saapuessa mieleen. Eräänä yönä asetettuaan yöpuulle, syvien intensiivisten unien saavuttaessa Samuelin mielenmaiseman, Samuel siirtyi ikäänkuin toiseen ulottuvuuteen kokien selkeästi kuinka hän astui sisarensa alakerrassa olevasta ruokailutilasta tämän vieressä olevaan kirjastohuoneeseen. Kirjastohuoneessa kaikki huonekalut oltiin työnnetty syrjään ja keskellä oli metallinen ruumisarkku joka oltiin asetettu kahden tuolin päälle lepäämään. Ruumisarkku oltiin valmistettu kiiltävästä hohkaavasta metallista ja kannen yläpää oltiin avattu niin, että siitä saattoi nähdä arkkuun sisään. Kun Samuel oli mennyt lähemmäs katsomaan, hän näki, että arkussa makasi hänen pikkuveljensä Henry. Henry näytti kovin levolliselta, ja vaatimaton kukkakimppu oltiin asetettu hänen rintansa päälle. Kimppu oli muuten tehty valkoisista kukista, mutta sen keskellä oli yksi verenpunainen kukka. Samuel heräsi kesken tuon painajaisen ja huomasi että hänen koko kehoaan ympäröi kylmä hiki. Hän kiirehti samantien herättämään siskonsa ja kertomaan tälle unestaan. Unen kuultuaan sisko oli alkanut vakuuttelemaan Samuelille, että ei ollut aidosti mitään hätää. Koko kokemus oli lopulta vain pelkkää unta.

Noin kuukautta myöhemmin Pennsylvania, missä Henry Clemens oli töissä, lähti laiturista matkaan. Samuel Clemens joka oli saanut vastikään ruorimiehen pestin höyrylaiva A.B. Chambersilla kapteeni Grant Mashin alaisuudessa, lähti vain joitakin hetkiä myöhemmin matkaan samasta satamasta.

Kesäkuun 13. vuonna 1858.

A.B. Chambers saavutti Pennsylvanian juuri sopivasti nähdäkseen kuinka tämä räjähti taivaan tuuliin. Aluksen moottorissa oli esiintynyt ongelma, joka ajoi tähän lopputulokseen. Onnettomuudessa menehtyi 400:stä matkustajasta 250 ja lähes koko miehistö. Mutta yksi tuolloin selviytyjistä sattui olemaan Henry Clemens. Hän oli lennähtänyt räjähdyksen toimesta korkealle taivaalle ja laskeutunut kuitenkin tarpeeksi kauas laivasta satuttamatta itseään kuolettavasti vielä tuossa vaiheessa. Vaikka Henry Clemensin iho ja keuhkot olivat todella pahasti vaurioituneet räjähdyksessä tulleista kaasuista ja hänellä oli useita sisäisiä verenvuotoja, Henry oli kuitenkin niin adrenaliinitäpinöissään ja tunsi niin kovaa velvollisuuden tunnetta, että hän palasi takasin uiden auttamaan muita onnettomuudessa loukkaantuneita.

Ensimmäisenä pelastustöihin ehti paikalle Imperial - niminen höyrylaiva, sitten The Diana -laiva, molemmat ottivat mukaansa joitakin selviytyneitä matkustajia ja kuskasi heidät turvaan New Orleansiin. Kun Samuelin ohjaama alus A.B. Chambers saapui onnettomuuspaikalle Henry Clemens oli jo saatu siirrettyä sairaalaan saamaan hoitoa. Mutta onnettomuudessa saatujen vammojensa takia Henry Clemens kuoli sairaalassa kesäkuun 21. vuonna 1858 kahdeksan päivää onnettomuuden jälkeen.

Henry menehtyi työtovereidensa ympäröimänä, he rukoilivat Jumalalta armeliaisuutta ja varjelusta Henrylle tämän astuessa herransa tykö.

Seuraavana päivänä kuolleille miehistön jäsenille järjestettiin hautajaistilaisuus. Kirkon salissa oli 12 puusta valmistettua hauta-arkkua. Ainoa arkku joka erottui massasta oli keskellä huonetta ollut kiiltävä metalliarkku. Koska Henry oli niin sisukkaasti ja rohkeasti kivuistaan välittämättä jäänyt pelastamaan ihmisiä onnettomuuden jälkeen, onnettomuudesta selvinneet miehistön jäsenet olivat päättäneet kerätä hänelle kolehdilla rahat kasaan hieman parempaa arkkua varten ja tuo arkku oli täysin samanlainen kuin Samuelin unessa. Siinä hänen veljensä nyt makasi.

Samuel Clemensin seisoessa veljensä ruumiin vieressä, surevat omaiset asettautuivat muille arkuille osoittaen kunnioituksensa noille edesmenneille Mutta Henry Clemensin arkulla oli Samuel, kun muut katsoivat tätä arkkua ikään kuin vierastaen. Tunnelma oli painostava, sellainen jossa oli aistittavana vain kipua, kaipausta ja ikävää.

Kuitenkin kaiken tuon keskellä eräs tuntematon vanha nainen käveli Henryn arkun luo. Nainen asetti Henryn rinnan päälle kukkakimpun, jossa oli muuten pelkkiä vitivalkoisia kukkia, mutta keskellä yksi verenpunainen kukka. Aivan kuin unessa.

Tämä kokemus vaikutti Samuelin loppuelämään niin pysyvästi että hän ei kyennyt jatkamaan ruorimiehen töitä enää veljensä menehdyttyä. Mutta hän halusi jättää kuitenkin jälkensä maailmaan toisella tavalla.

Samuel Clemensistä tuli kirjailija, joka kirjoitti useita kirjoja elämästä Mississppin varrelta.

Nämä kaikki tarinat jäivät ikuisesti elämään ja ruokkimaan mielikuvitustamme.

Samuel Clemensistä tuli eräs maailman kuuluisimmista kirjailijoista ja yhä tänä päivänä. Miljoonat ellei jopa miljardit ihmiset tuntevat hänet nimellä…

Mark Twain.

Mark Twain