Peter Stump "Bedburgin Ihmissusi"

(Sekä kuvat että kirjoitettu materiaali sisältää yksityiskohtia jotka saattavat järkyttää herkempää lukijaa.)

1500- ja 1600- luvuilla elettiin Euroopassa voimakkaan pelon vallassa, vihaten ja peläten ihmissusia, vaikka enemmän historiankirjoissa mainitaan ja ollaan tietoisia noitavainoista. Eräiden aikakausitietojen mukaan yksistään Ranskassa otettiin kiinni lähes 30 000 ihmistä, joita syytettiin siitä, että he mahdollisesti olisivat kyseenlaisia petoja. Sadoittain noita epäiltyjä jopa hirtettiin tai poltettiin roviolla, noitien seassa.

Vuosi 1582 oli Saksassa ja koko Euroopassa synkkää aikaa. Rutto ja sotaisat uskonpuhdistukset riivasivat kansakuntia. Pelot, vainoharhat ja agressiivisuuden monet muodot hallitsivat ihmisiä ja heidän elämäänsä. Ihmiset olivat kokoajan varuillaan ja kaikki, mikä aiheutti epäluuloja tai tuntui väärältä, kasvatti paranoidista ympäristöä. Etenkin, jos se oli ihmishengelle tai sielulle jollain lailla uhaksi.

Ensimäisenä Saksalaisen Bedburgin kaupungin asukkaiden sydämiin huolen ja kauhun toi karjan silpomiset. Aluksi sitä tapahtui vain silloin tällöin, mutta pikku hiljaa lähiviikkojen aikana se alkoi muuttumaan päivittäiseksi. Lehmät niityillä olivat aamuisin raadeltu niin, että tuntui kuin joku nimetön hirviö olisi ne repinyt kuin riivattuna palasiksi.

Aluksi luultiin olentoa sudeksi, mutta sitten alkoi tapahtua jotain joka todisti muuta kuin oltaisiin uskallettu odottaakkaan. Lapsia alkoi leikkiensä lomasta pihoiltaan kadota, nuoret naiset pelloilta palattuaan työpäivän päätteeksi katosivat myös jälkeäkään jättämättä. Ne harvat muutamat, jotka löydettiin, eivät shokissaan pystyneet kertomaan mitään, koska tuntuivat kohdanneen jotain niin voimakasta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, että olivat menettäneet täysin puhekykynsä. Bedburgiin alkoi syntyä paniikki ja suunnaton pelko otti alueen asukkaat valtaansa. 

Hysteria oli syntynyt.

Bedburgin ihmissutta kuvaavaa puupiirros.

Bedburgin asukkaita riivanneista tapahtumista on aikalaiset ylöskirjanneet seuraavaa:

Kaksi miestä ja yksi nainen olivat olleet matkalla kaupungin muurien ulkopuolella, kun kuulivat avunhuutoja tien vierestä olevasta metsästä. Yksi miehistä meni katsomaan mikä valittajalla oli hätänä ja josko hän voisi auttaa. Mutta, kun hän ei matkakumppaniensa luokse palannut, siirtyi toinen mies myös puiden suojaan katsomaan mihin ystävänsä jäi. Toisen miehenkin hävitessä puiden lomaan, lähti nainen hädissään juoksemaan kohti kaupunkia. Mutta silloin tuli metsästä esiin jokin ja hyökkäsi hänen kimppuunsa. Miesten ruumiit löydettiin myöhemmin silvottuina, mutta naisen ruumiista tai mitään muutakaan merkkiä hänestä ei tuona hetkenä löydetty. Päiviä myöhemmin alkoi raajoja sekä lopulta naisen ruumis ilmaantui läheisille pellolle kaupunkilaisten järkytykseksi. Oli selkeää, että mikä tahansa olikaan metsästyskannalla, se ei ollut ihmisystävällinen!

Eräänä kauniina päivänä, kun kaupungin lapset olivat leikkimässä ja paimentamassa lehmiä laitumella, jokin juoksi pellolle agresiivisesti ja tarttui rajusti yhtä heiveröistä tyttölasta niskasta, yrittäen repiä tämän kurkun auki. Onneksi lapsen mekossa oli niin korkea kaulus että se esti petoa tekemästä verityötä ja hän sai huudettua apua. Lehmät ja toiset lapset tästä pelästyivät niin, että alkoivat holtittomasti juoksemaan ja huutamaan apua paikalle. Tästäkös tuo murhanhimoinen olento pelästyi, vapautti tytön otteestaan ja juoksi takaisin metsän uumeniin. Tämä oli viimeinen pisara Bedburgin asukkaille ja he päättivät ottaa pedon kiinni.

Bedburgin ihmissudesta kuvituskuvaa.

1589 julkaistiin pergamentti, jonka mukaan miehet kaupungista metsästivät petoa väsymiseen asti, päiväkausia, miekkojen, keihäiden, jousten ja koirien kanssa. Nämä rohkeat miehet päättäväisinä ja periksiantamattomuudellaan sekä vihan herkistämillä vaistoillaan lopulta löysivät etsimänsä. Koirat saivat ensin hajusta kiinni, jäljittivät ja uuvuttivat jahdattavan. Metsästäjien ympäröidessä saaliin, tämä enimmäkseen suden tai karhun kaltaista olentoa muistuttava olento muuttui heidän silmiensä edessä ihmiseksi, susi kun olisi ollut vain raateleva hirviö. Tämä nyt metsämiesten edessä oleva henkilö olikin paljon muuta, ihminen, jonka he kaikki tunnistivat. Hän oli varakas maanviljelijä, hyvin pidetty, tuttu kaupunkilaismies Peter Stump. Stump tunnusti kaikki hurjimmatkin yksityiskohdat teoistaan ja varmisti Bedburgin asukkaiden pelot pahimmalla tavalla todeksi.

Stump kertoi tehneensä sopimuksen paholaisen kanssa ollessaan vasta 12- vuotias nuorukainen. Hän antoi sopimuksessa Saatanalle sielunsa ja Vihtahousu täyttäisi hänen maalliset unelmansa. 

Stump itse on vastannut kysyttäessä syytä hänen tekoihinsa: “Olen armoton julmuri, omaan estämättömän halun tuhota. Veren himon ja viehätyksen raakuuteen.”

Stumpin unelman toteuttaakseen paholainen hänelle lumotun vyön joka antaisi Stumpille kyvyn unohtaa ihmisyytensä ja muuttua hirvittäväksi suden kaltaiseksi olennoksi. Vangitsijoilleen hän selitteli epäuskottavasti, että oli ottanut vyön pois metsässä, ettei häntä olisi tunnistettu sudeksi. Kun koirat olivat ottaneet hänet kiinni. Mitään Stumpin kuvailemaa vyötä ei myöskään koskaan lötynyt. Kaikesta huolimatta, vainoharhat, pelot ja kostonhimo saivat kaupunkilaiset julmasti kiduttamaan ja kuulustelemaan miestä. Hän kertoi katumatta kaikille vuosikymmenten julmat ja vailla järjen hiventä olleet tekonsa.

Stump paljasti mieltymyksekseen ja ilokseen usein kävelevänsä kaupungin halki, vilkuttaen niille samoille ihmisille kenen perheen jäseniä hän oli armotta tappanut. Häntä ilahdutti kovin, kun kukaan ei osannut epäillä häntä veriteoistaan. Joskus hän kävelyillään kävi myös vaanimassa ja valikoimassa tulevia uhrejaan. Hän oli pohtinnut kuinka saisi heidät kynsiinsä ja muurien ulkopuolelle. Stump myös tunnustamisen vimmassaan kertoi, että välillä hän veren himoissaan meni tappamaan kerralla useita lampaita ja vuohia sekä piti siitä että söi heidän raakaa lihaansa. Hän väitti jopa syönneensä syntymättömiä lapsia, mukaan lukien oman tulevan poikansa, kiskomalla riuhtoen äitiensä kohduista ja sitten pistäen ne parempiin suihin.

Lokakuun 31.1589.

Peter Stump teloitettiin, hän sai rankaisijoidensa mukaan oikeuden mukaisen tuomion. Hänet laitettiin raajoistaan kiinni isoon renkaaseen ja nyljettiin tulikuumilla pihdeillä. Hänen kätensä ja jalkansa murskattiin täysin kirveen tylpällä päällä, lopuksi kirveen terällä hakattiin häneltä pää irti. Torso ja raajat poltettiin roviolla keskellä kaupunkia kaiken kansan edessä. Pyörä, mihin hänet oltiin sidottu, lyötiin korkean seipään nokkaan ja sen huipulle laitettiin sutta esittävä patsas, seipään kärkeen iskettiin Stumpin irti leikattu pää.

Kyseinen visualisointi kuvastaa Stumpin rangaistuksen käytäntöön panoa. Kuva on vuodelta 1589

1589 kirjoitettua alkuperäistä Saksan kielisestä pergamentista ei ole olemassa ainuttakaan kopiota mutta 1590 tehdystä Englannin kielisestä käännöksestä on kaksi, toinen British Museumissa toinen Lambethin kirjastossa.

Vuonna 1920 eräs Englantilainen okkultisti nimeltään Montague Summers kirjoitti ihmissusista kertovan tietokirjan “The Werewolf” jossa käytti suoria lainauksia käännetystä pergamentista.

Lainaus vuodelta 2015

“Onko oikeutta vai ihmiskunnan julmuutta, että syy ja pelko tuhoisuudesta menee aina sille, mitä emme osaa selittää? Mutta onko sekään oikein? Viha, katkeruus ja pelko ovat aina ihmisessä myös itsessään. Vainoharhatko oikeuttavat meidän syyttää sitä mitä emme ymmärrä. Missä on tieto, missä on vastaus? Voimmeko sitä koskaan selvittää?”

-Aaron Mahnke

*Kuvat ovat 1500-1600 luvun taitteesta ja liittyvät Peter Stumpin tapaukseen.

- Aleksi Lehtinen

Lähteenä tähän tekstiin olen käyttänyt seuraavia lähteitä:

Dark Histories podcast ja Lore Podcast